02.05.2015 - Osiris on sen verran rauhallinen kaveri, että ei ole liiaksi käynyt Linkan hermoon tai saanut äitiään järjiltä. Päinvastoin, tästä orivarsasta kasvaa varmasti hieno ja komea ori vielä joku päivä.

18.03.2015 - Linka varsoi suloisen mustan orivarsan! Gillian oli karsinassa katsomassa, kun varsa nousi ensimmäisen kerran omille jaloilleen. Hän saa myös varsan omistajana päättää oriin tulevan nimen. Linka oli aika uupunut varsomisesta.

10.12.2014 - Linka on myyty Gillianille! Tamma jää siis asumaan Orange Woodiin yksityisenä sekä tuntihevosena.

01.12.2014 - Gustafssonit esittivät kiinnostuksensa Linkaa kohtaan. Ulrika Gustafsson:
"Calinka osui silmiini Orange Wood Ranchin nettisivuilta, jossa se on myytävänä. Tamma on hyvässä iässä ja sen vatsassa kasvava varsa olisi varmasti oppien jälkeen loistava kouluratsu kilparadoille. Calinkaa ajattelin käyttäväni enemmän maastoratsuna kuin kilpahevosena, mutta toisaalta tuota laatuarvostelupalkintoa tekisi mieli korottaa, koska hevonen itsessään on niin loistavassa iässä. Onhan nämä suunnitelmat vielä pitkissä kantimissa, koska varsakaan ei ole syntynyt. Aikansa kutakin.
Tarkoituksena olisi Calinka astuttaa ainakin muutaman kerran vielä tämän nykyisen, tulevan varsan jälkeen - ottaen tietenkin huomioon, että hevonen pysyy terveenä. Calinka pääsee hyvään kotiin Ruotsin Tukholmaan, jossa meillä on englantilaistyylinen hevostalli 20-karsinapaikalla, ratsastushalli- ja kenttä, suuret laitumet ja hyvät mahdollisuudet ratsastusmaastoihin. Mikäli osto onnistuu, niin toivoisimme, että voisimme tulla hakemaan sekä Jupiterin että Calinkan helmikuun lopulla, kun meillä on talvilomat sekä ollaan saatu pölyinen talli siivottua."

25.11.2014 - Linka siirtyy jälleen myyntiin! Tiedustelut koeratsastuksesta puhelimitse!

20.11.2014 - Eläinlääkäri teki perusterveystarkastuksen myyntiä varten: kaikki ok! Siemennetty oriilla Ocean Hearted. Varsa syntyy ensi keväänä huhtikuussa.

16.11.2014 - Linka palasi kasvattajalleen ja asuu pihatossa Axen, Obban sekä Lumbon kanssa.

14.08.2014 - MILAN HOITOTARINA:
- Odota nyt! murisin Linkalle, joka pöristen hyöri kuin hyrrä samalla, kun yritin epätoivoisesti päästä neidin selkään. Tamma tuntui todella virkeältä tänään ja mietin jo, tulisiko meidän treenauksesta yhtään mitään. Linka kun oli ollut pari päivää vapaalla…
Pääsin kuin pääsinkin tamman selkään ja lähdimme köpöttelemään pitkin ohjin kaviouraa pitkin. Tamma kulki koko ajan pää korkeuksissa ja tuntui räjähtävän käsiin minä hetkenä hyvänsä, joten kiristin varmuuden vuoksi ohjia, ettei tamma pääsisi lähtemään ihan lapasesta. Vaikka Linka oli todella utelias hevonen, sai aidan päälle hyppäävä kissa tammalta pasmat MUKA sekaisin ja sitten mentiin kiitolaukkaa kentän toiseen päätyyn.
Muutamat kirosanat siinä pääsi ennen kuin tamma rauhoittui ja sain sen vakuuttumaan siitä, ettei kissa ollut mikään hirviö vaan tamman kaveri, Manu.

Uskalsin käskeä Linkan raviin ja nyt tamma tuntui menevän huomattavasti rennommin, vaikkakin reippautta oli havaittavissa edelleen. Teimme pari avoharjoitusta, ennen kuin komensin tamman laukkaan.
Linka laukata löntysteli eteenpäin laiskan oloisesti, joten napautin sitä kevyesti raipalla. VIRHE. Tamma leiskautti takapuolensa ilmaan, minä tuiskahdin sen kaulalle ja sitten mentiin.
- Hiivatti soikoon! älisin siellä selässä, yritin epätoivoisesti päästä takaisin satulaan vaikka roikuin tamman kaulalla kuin takiainen.
Onnistuin jotenkin ihmeellisesti pääsemään takaisin satulaan, ohjat käsiin ja tamma seis.
- Mitä tommonen on? Pässinpää! murisin. - Meidän piti ottaa tänään kevyesti ja RAUHALLISESTI.
Komensin Linkan takaisin liikkeelle. Tamma kävi aivan kuumana ja kiukutteli jatkuvasti, joten jouduin laittamaan neidin oikeasti töihin, jotta sen huomio kiinnittyisi johonki muuhunkin kuin turhanpäiväiseen hölmöilyyn.

Teimme kokoamisia, vaihtoja, väistöjä, käännöksiä, tavutuksia… Kaikkea mahdollista.
Loppulta, kun Linka ei enää edes jaksanut olla idioottina, lopettelimme treenejä kaikessa rauhassa. Aurinkokin oli mennyt jo tummien pilvien taa ja pian tunsinkin, kuinka vesipisareet tipahtelivat meidän päälle. Ensin satoi vain pari hassua pisaraa, mutta yks kaks taivas repesi ja alkoi satamaan aivan kaatamalla.
Kiiruhdimme Linkan kanssa nopeasti tallin suojiin. Ukkonenkin jyrähteli jossain kaukana…

14.06.2014 - MILAN HOITOTARINA:
Taivaansininen Nissan Micrani pysähtyi yskähdellen Mallaspuron pihaan. Sammutin auton ja nappasin vänkärin penkillä olevan repun matkaani, ennen kuin läimäytin nitisevän oven kiinni ja lukitsin sen.
Olimme sopineet Lunan kanssa lähtevämme pidemmälle maastoretkelle tänään ja olin varannut hieman evästä mukaan.

Luna olikin jo tallissa puuhailemassa Melvinin kanssa, kun tulin sisälle talliin. Luulin olevani ennen Lunaa paikalla, mutta olinkin ollut aivan väärässä.
- Käyn hakemassa Linkan! ilmoitin ja kipitin sitten tamman tarhalle, jossa musta hevonen seisoskeli tylsistyneen näköisenä. Huhuilin tammaa nimeltä ja kaunokainen ravasi portille iloisesti hörähdellen.
- Moikka eukkoseni, lähdetäänkös maastoileen? höpötin Linkalle napsauttaessani riimunnarun sen päitsiin kiinni.
Linka kopsutteli vieressäni reippain askelin, kun suuntasimme kulkumme kohti tallia.
Kiinnitin Linkan käytävälle harjauksen ajaksi ja rupesin puunaamaan tammaa huolella.
- Mihin meinasitte mennä? Wonder kysyi, kun kuuli minun ja Lunan suunnitelmista.
- En tiedä vielä, varmaan vain samoillaan pitkin metsää, vastasin.
- Haluatko lähteä mukaan? Luna kysäisi.
Punatukka pudisti päätään ja kertoi, ettei tänään pääsisi lähtemään. Oli kuulema jonkun sukulaistytön synttärit, johon hänen oli mentävä.
- Noh, ens kerralla sitten, lohduttelin.
Koska Linkalla oli tänään hyvä päivä, ei se käyttäytynyt mitenkään huonosti harjauksen aikana. Seistä möllötti paikoillaan nätisti ja nautti saamastaan huomiosta.

Ilpokin löntysteli talliin Manu perässään. Pirittaa kuulema etsiskeli, mutta emme olleet nähneet ratsastuksenopettajaa tänään.
- Tältä sun tammaltas oli kenkä lähteny yks päivä irti. Naputtelin sen takaisin, Ilpo sanoi taputtaen Linkan takapuolta. Tamma hieman luimisti, kun tunsi taputuksen persauksellaan, muttei saanut mitään raivokohtausta. Enemmän sitä kiinnosti pullukka kissa, joka oli tullut istuskelemaan sen eteen. Turpakarvat väpättäen Linka nuuhki mustavalkoista kissaa, joka nuoli tassuaan muina miehinä. Kiitin Ilpoa ja heitin satulan Linkan selkään. Lunakin jo viritteli kypärää päänsä suojaksi ja ilmoitti olevansa valmiina lähtöön Melvinin kanssa.
- Kauhee ku sä oot nopee, naureskelin.

Pian olimme molemmat ratsuinemme tallipihalla kiristelemässä satulavöitä, jonka jälkeen nousimme ratsaille.
- Meenkö mä vaikka nyt ensin edellä ja sitten ku käännytään takas niin sinä? Linka kun saattaa välillä seota, kun lähdetään kotia kohti? kysyin Lunalta.
- Sopii mulle! Luna vastasi söpön poniruunan selästä.
Lähdimme matkaan minä ja Linka etunenässä. Peto seurasi meitä hetken, mutta Ankkalammen kohdalla se jättäytyi matkasta ja jäi kyttäämään pienessä lammessa uiskentelevia vesilintuja. Hetken näytti siltä että koira hyppäisi lammikkoon pulikoimaan, mutta ilmeisesti Daniel oli huomannut myöskin koiransa aikeet, kun komensi sitä tulemaan joutuin takaisin. Jatkoimme matkaa maastoesteiden ohi, jossa Scarlett treenasi Mangon kanssa. Heilutimme naiselle ja tämän kirjavalle orille tervehdykseksi. Scarlett huiskautti kättään takasin ja jatkoi sitten esteiden ylittämistä orinsa kanssa. Olin kyllä “salaa” ihastunut tuohon Mango Madnessiin…
Metsässä meillä riitti iniseviä ja surisevia kavereita ihan haitaksi asti. Läiske vain kuului, kun Lunan kanssa tapoimme vertamme imeviä hyönteisiä. Pari paarmaakin pörräsi ympärillä, joten päätimme ottaa pienen laukkapätkän, jotta laiskimmat pörriäiset jäisivät jälkeemme. Linka nosti laukan heti ja Melvin yritti parhaansa mukaan pysyä meidän perässämme. Maaston muututta vaikeampikulkuiseksi, hidastimme takaisin käyntiin.

Pari tuntia me samoilimme pitkin poikin maastoreittejä ja yhtäkkiä tajusimme olevamme uittorannalla.
- Miten me tähän päädyttiin? Mehän lähettiin ihan vastakkaiseen suuntaan? Luna naureskeli.
- Jaa-a! Mite ois, syödäänkö eväät tässä? Vai säästetäänkö ne tallille?
- Ei mulla kyllä oo vielä nälkä, Luna vastasi ja ohjasi Melvinin rantaveteen kahlailemaan. Itsekkin ohjasin Linkan kaverinsa perään ja tamma pärski kaviollaan vettä ympäriinsä. Vaikka ilma ei ollut mikään lämmin, olisi tehnyt mieli pulahtaa järveen tamman kanssa. Mutta koska en jaksanut satulaa ruveta riisumaan, jäi uimareissu nyt välistä.

Lähdimme takaisin tallille Melvin ja Luna etunenässä. Peto juosta lönkytteli meitä vastaan ja saatteli meidät tallipihalle, jossa Lynn lakaisi enimpiä heinänkorsia pois. - Terve! Lynn hihkaisi meidät nähdessään. - Oliko kiva reissu?
- Oli kyllä, Luna vastasi laskeutuessaan Melvinin selästä.
- Hyyyvä, Lynn totesi nojaten katuharjaan.
Laskeuduin Linkan selästä ja nostin ohjat sen pään yli. Lynn rapsutteli hetken tamman otsaa ja kehui sitä nätiksi neidoksi. Taas tuli puhetta kuinka söpö mini-Linka olisi, joten pakenin tamman kanssa paikalta niitä varsahöpötyksiä. Saisivat vielä aivopestyä minut hommaamaan Linkalle varsan.

Kun olin saanut Linkalta varusteet pois, päätin lähteä käymään sen kanssa kävellen uittorannalla.
Linka piehtaroi onnellisen näköisenä rantavedessä ja muutenkin roiski vettä ympäriinsä. Onneksi autossani oli aina vaihtovaatteet mukana, joten pieni vesipesu ei minua hätkäyttänyt. Päässäni kaikui äidin viljelemä lausahdus: “Kyllä se kesä kuivaa sen, minkä kasteleekin!” Ah, kesä! Ehdottomasti vuoden parasta aikaa!

07.05.2014 - MILAN HOITOTARINA:
- Aurinko laski selkäsi taa, se värjäs sun hiukset punaisellaan, lauloin epävireisesti ja mahdollisesti ihan päin honkia. Mutta eipä minua joutunut kuuntelemaan kukaan muu kuin Linka, joten ei haitannut vaikken luritellutkaan niin kuin maailmankuulut laulajat. Tai no, Linka tuskin arvosti minun laulun tapaista räkimistä. Flunssa meinasi edelleen vaivata, mutta en antanut sen häiritä. Aurinko kirjaimellisesti laski selkämme takana. Kello läheni kahdeksaa ja nautin keväisestä ilmasta täysin siemauksin. Ihanaa kun näki eteensä vielä näin “myöhään” illalla. Talvella ei voinut tähän aikaan lähteä maastoilemaan ilman kirkasta otsalamppua, joka loisi valoa pimeyteen.

Linka huomasi nopeasti, että olimme kääntyneet kohti tallia. Sen askeleet nopeutuivat huomattavasti ja sain hieman pidätellä tammaa ettei se laukkoisi tallille ihan tuulispään tavoin - kuten sillä joskus oli tapana tehdä.
Olimme käyneet ihan rauhallisen köpöttelylenkin maastossa. Tallille pääsy oli meikäläisen osalta hieman venähtänyt tänään muiden kiireiden vuoksi, mutta koska Linkan kalenterin kohdalla lukee keskiviikkoisin maastolenkki, oli minun lähdettävä sen kanssa maastoon löntystelemään vaikka mikä tulisi. Eihän se tietenkään maailanloppu olisi ollu vaikka maastolenkki olisi jäänyt välistä, mutta pidin kiinni suunnitelmistani - lähes aina.

Laskeuduin Linkan selästä tallin ovella ja nostin jalustimet ylös. Linka louskutti kuolaimia suussaan, kun nostin suitset sen pään yli. Tamma vaikutti hieman kärsimättömältä ja turhautuneelta. Se varmaan halusi jo tallin lämpöön.
Talutin tamman talliin jossa oli suhteellisen vähän porukkaa. Hoitajat olivat jo kipittäneet koteihinsa, joten paikalla oli vain hajanainen sakki yksityisten omistajia sekä Kerstin.
- Sieltähän ne kadonneet lampaat tulevat! Kersti hihkaisi meidät nähdessään. - Minä jo ihmettelin et missä se Linka on kun ei ollut tarhassa eikä karsinassaan.
- Käytiin tämmönen pieni iltalenkki, vastasin. - Kerroin kyllä Lynnille että lähden.
Kersti nyökkäili ja jatkoi tallikäytävän lakaisemista.
Riisuin Linkalta karsinassa varusteet pois ja vein ne oikeille paikoilleen varustehuoneeseen. Satulahuopa kaipaisi pesua, mutta se sai luvan odottaa.
Linka tiesi, että iltakaurojen aika lähestyisi, jonka vuoksi se oli hieman kärsimätön harjauksen aikana. Pari kertaa sain komentaa sitä olemaan kunnolla ja nostamaan kavionsa minun varpaiden päältä. Kiitos turvakenkien, en saanut mustuneita varpaita muistoksi tästä päivästä.

- Noniin, en kiusaa sinua enää, sanoin nakellessani harjat Linkan harjapakkiin ja kannoin pakin pois.
- Kohta saat pöperösi, lupasin ja kuulin, kuinka Kerstin kolisteli ruokakauhojen kanssa vähän kauempana.
- Mä autan, lupasin tallimestarille ja yhdessä tuumin nälkäiset kaviokkaat saivat iltaruokansa ennätysnopeassa ajassa.
Rouskutus täytti tallin ja minä tulin siihen tulokseen, että oli aika lähteä kotia kohti.
- Nähdään! huikkasin vielä tallin ovelta, ennen kuin kipitin autoni luo joka nökötti yksinäisen näköisenä parkkipaikalla.

24.04.2014 - Linkan kanssa tänään harjoiteltiin maastakäsittelyä ilman liinaa.

07.04.2014 - MILAN HOITOTARINA:
Katselin Linkan tarhailua nauttien samalla kevätauringosta, joka lämmitti mukavasti kasvoja. Linnut sirkuttivat iloisesti lähipuissa ja voin melkein kuulla, kuinka lumi suli ympäriltämme pois. Aaah, kohta pääsisi nauttimaan auringosta ihan kunnolla.
Pari kärpästäkin surrasi korvan juuressa. Kesä tulee!

Päätin kuitenkin lähteä nautiskelemasta ihanasta karsinansiivouksesta tallin puolelle. Olin tullut Mallaspuroon jo sen verran aikaisin aamulla, että olin lupautunut itse putsaamaan Linkan karsinan.
Ei muuta kuin kottikärryt ja talikko kouraan! Kun näin Linkan karsinan, teki minun pyörtää lupaukseni ja luikkia karkuun. Neiti oli taas "hieman" sotkenut! Kakkakasat oli levitetty pitkin karsinaa ja sitä oli jopa seinässä. Heinätkin oli hujanhajan sonnan ja pissapurujen seassa. Ruokakupistakin löyty yksi satsi köntsää. Voi huoh.

Nakkelin neidin kakkoja kottikärryihin ja pyyhkäisin välillä hikinorot kasvoiltani pois. Onneksi tähän aikaan vuorokaudesta tallilla ei hirveästi porukkaa ollut, joten he säästyivät minun sadattelulta sekä lentäviltä shaissekikkareilta.
Kun sontainen karsina (ja ruokakuppi) oli putsattu likaisista puruista, kävin kippaamassa kottikärryn lastin lantalaan, hain uusia kuivikkeita ja levittelin ne karsinan pohjalle. Onneksi olin tottunut Linkan taipumuksen sotkea ihan joka paikan, oli minulla sen varustelaatikossa valmiina ruokakupin pesua varten olevat liinat ja tiskiharjat.
Putsasin ruokakupin, kalterit sekä seiniäkin niin että vesi vaan roiskui ympäriinsä. Olipahan ainakin Linkalla puhas karsina! Ainakin sen viisi minuuttia...

Hipsin takaisin tarhoille nauttimaan auringosta sekä hevosten seurasta. Tarkoituksena oli lähteä Linkan kanssa vetämään kevyet estetreenit, kunhan tässä nyt vaan jaksaisi... Mikäs kiire valmiissa maailmassa...
Linka tuli nuuhkimaan kättäni kerjäten makupaloja. Niitä ei vielä tippunut, mutta lupasin mustalle tammalleni herkkuja heti, kun olimme käyneet treenaamassa - riippuen tietenkin miten neiti käyttäytyisi.

Siinä hetken seurusteltuamme napsautin Linkan päitsiin riimunnarun ja lähdin taluttamaan tammaa tallille. Kiinnitin tamman käytävälle, sillä suojelin juuri puhdistettua karsinaa enkä päästänyt sottapyttyäni riehumaan sinne.
Kipaisin hakemassa Linkan harjat sekä varusteet valmiiksi.

Pikaisen harjauksen jälkeen lämäytin tamman selkään satulan, laitoin suitset päähän ja suojat jalkoihin. Sitten hain oman kypäräni sekä ratsastushanskat, jonka jälkeen totesin meidän olevan valmiita koitokseen!
Linka seurasi minua kiltisti maneesissa samalla, kun ahersin pieniä esteitä ympäriinsä. Fiksuhan olisi käynyt laittamassa esteet kasaan jo ennen kuin oli hakenut ratsunsa sisälle, mutta kun tunnetusti meikäläisellä ei aina se järki päänupissa luista...
Kun pari tutisevaa estettä oli pystytetty, ponkaisin Linkan selkään ja otimme reippaan lämmittelyn. Linka oli tänään onneksi hyvällä tuulella eikä meillä ollut mitään ongelmia yhteistyössämme.

Sitten esteille! Ensimmäinen ristikko meni vähän niin ja näin... Linka kyllä hyppäsi, mutta laiskan oloisesti, jonka vuoksi takajalat kolahtivat puomeihin ja kolina kävi.
- Mä korjaan! kuului Wonderin reipas ääni jostain enkä ollut yhtään hoksannut, että tämä oli paikalle tullut.
- Kiitos!
Alkukankeuden ja siitä johtuvien kaatuneiden esteiden jälkeen Linka rupesi kuitenkin hyppäämään todella hyvin eikä "vanhuus" tuntunut painavan tammaa sitten yhtään! Hymy korvissa hiljensin Linkan ravin kautta käyntiin ja taputin tammaa kaulalle kiitokseksi.
- Haluatko ottaa loppukäynnit tällä? kysäisin apunani olleelta Wonderilta, joka kasvot loistaen lupasi hoitaa homman.
Lainasin Wonderille kypärääni ja tyttö punnersi itsensä Linkan selkään.
Tamma hieman ihmetteli uutta ratsastajaansa, mutta osasi kuitenkin käyttäytyä.

Ratsastuksen jälkeen raahasin Linkan takaisin tallille, riisuin sen varusteet ja viilensin sen jalat kylmällä vedellä. Vielä linimentit ja pintelit koipiin, jonka jälkeen laitoin tamman putipuhtaaseen karsinaan. Jonne se samantein väänsi höyrävän kasan sitä itteään. Niiiinpä tietenkin...
Jätin Linkan sotkemaan karsinaansa ja lähdin sitten maneesiin auttamaan Wonderia, kun tämä hyppäsi Vapun kanssa esteitä.

24.02.2014 - MILAN HOITOTARINA:
Tänään ei todellakaan ollut Linkan päivä. Tamma oli kuin takapuolelle ammuttu karhu.
- Lopeta! ärähdin tammalle, joka koitti sen sadannen kerran minua näykkäistä harjauksen lomassa. Mustat korvat liimautuivat Linkan niskaan ja tamman ilme näytti siltä, että se olisi syönyt kilokaupalla sitruunoita aamupalaksi.
Tomerasti harjasin mustaa tammaani puhtaaksi, joka tavallisesti nautiskeli harjaustuokioista täysin siemauksin. Mutta ei, ei tänään.
- Mikäs sitä vaivaa? Laura kysyi seuratessaan tilannetta hieman kauempaa. Hän pyöritteli kirkkaanpunaista hiuskiehkuraa sormensa ympärille tylsistyneen näköisenä.
- Taitaa kaipailla miesseuraa, naurahdin. - Ei sillä ainakaan mitään haavoja tai turvotusta missään ole.

Varustin Linkan nopeasti harjauksen jälkeen ja lähdimme maneesiin ratsastamaan.
Tuuli pieksi kasvojani ja ärsyttävä räntäsäde läiski räiskäleitään naamaan koko matkan maneesille. Thyi.

Kiristin vielä satulavyötä ja punnersin itseni mustan friisiläisen selkään.
Linkaa sai kaksi kertaa käskeä lähtemään liikkeelle ennen kuin pääsimme kaviouraa kiertämään. Tamma tuntui todella jäykältä eikä kulkenut yhtään niin kuin osaavan kouluratsun tulisi. Päinvastoin!
Jopa pelkän voltin teko oli työn ja tuskan takana... Ainakin Linkan elekielestä päätellen.

Hiki hatussa töitä tehden sain kuin sainkin tamman loppujen lopuksi kuuntelemaan apujani paremmin, vaikkei meillä mitenkään mallikkaasti mennyt vieläkään.
Ravin nostettuani tamma heitti heti persaustaan ilmaan eikä meinannut hidastaa takaisin käyntiin vaikka kuinka sitä pidättelin.
- Samperi! Asetuppa nyt, mutisin tympääntyneenä Linkalle, kun tamma laukassakin kaahotti päätä pahkaa ympäri maneesia eikä kuunnellut minua yhtään.

Ohjasin tamman voltille, kahdeksikkoa ja muutenkin tein pysähdyksiä saadakseni tamman huomion kiinnittymään ratsastukseen eikä yleiseen pelleilyyn.
Lopputunnista Linka jopa suostui menemään kauniisti muodossa, ei painanut apuja vastaan saatika hölmöillyt omiaan.
Muistin kehua Linkaa vuolaasti, vaikka meillä olisi voinut mennä huomattavasi paremmin.

Loppujen lopuksi se taisin olla minä, jolla tuli enemmän hiki.
Talutin Linkan takaisin tallille, riisuin sen varusteet ja pesupaikalla viilensin sen jalkoja kylmällä vedellä. Linka teutaroi paikoillaan minkä kerkesi ja oli pari kertaa liiskata minut vesiletkuineni mahansa ja seinän väliin, mutta sain tönäistyä tammaa kauemmas ajoissa.
Kyllä Linka tällä kertaa oli huomattavasti paremmalla tuulella kuin ennen ratsastusta.
Olisihan se pikku-Linka varmasti ihan söpö, mutta ei ollut aikomusta Linkaa astuttaa - ainakaan vielä.

Vilkaisin kelloani ja huomasin sen olevan hieman yli puolenpäivän. Jätin Linkan karsinaansa ja kirjoitin karsinan oveen lapun: "Voi viedä ulos kahden aikoihin!"
Pakkasin tavarani kasaan ja läksin kotia kohti...

15.01.2014 MILAN HOITOTARINA:
- Pakkanen nipisteli poskipäitä kun raahustin kohti Linkan tarhaa. Puut paukahtelivat pakkasukon voimasta ja hevoset seisoivat tarhoissaan tiiviissä nipussa turpakarvat kuurassa.
Mustaa friisiläistäni ei näyttänyt pakkanen häiritsevän, siellä se ravasi pitkin tarhaa häntä tötteröllä ja hirnahteli iloisesti.

Huhuilin tammaa portilta luokseni ja villisti pukitellen Linka säntäsi paikalle.
- Mennäänhän sisälle täältä kylmästä, juttelin Linkalle napsauttaen samalla riimunnarun sen punaiseen riimuun kiinni.
Linka puhalsi kasvoilleni lämpimää hevosen tuoksuista ilmaa enkä voinut olla hymyilemättä tammalle. Olihan se ihana, siitä ei päässyt yli eikä ympäri.

Tallilla oli hiljaista vielä, sillä hoitajat sekä muut yksityisten omistajat olivat töissä tai koulun penkkiä kuluttamassa.
Kiinnitin Linkan tallikäytävälle ja kipaisin hakemassa sen harjapakin varustehuoneesta. Kersti siellä kirosi sekaisin menneitä tuntihevosten harjoja sekä varusteita ja yritti parhaansa mukaan pähkäillä mikä kuului mihinkin.
- Kyllä mä laitan näihin jatkossa nimet kissan kokosin kirjaimin ettei varmasti mee sekasin! Kersti kihisi kiukusta. - Kato nyt! Miksi Artun harja oli Melvinin harjojen joukossa? En älyä...
Toivottelin naiselle onnea urakassaan ja lähdin itse harjaamaan Linkaa.

Tamma oli - luojan kiitos - tänään hyvällä tuulella, joten harjauksen aikana ei tarvinnut kovin monta kertaa komentaa sitä olemaan kunnolla. Joskus Linka tosiaan ei halunnut seistä harjattavana sekunttiakaan. Eheii todellakaan!
Kun Linkalla oli varusteet päällään satulaa lukuunottamatta, painoin kypärän päähäni ja lähdin maneesiin. Mitään hikitreeniä en tamman kanssa tänään ottaisi vaan leppoisasti lampsittaisiin menemään ympäri maneesia.
Olin suunnitellut lähteväni maastoon, mutta tällä pakkasella se reissu sai jäädä välistä.

Maneesikin kumisi tyhjyyttään, kun Linkan kanssa sinne menimme. Mikään lämmin ei sielläkään ollut, mutta ei se mitään.
Ponnistin vaivalloisesti tammani selkään ja lähdimme liikkeelle pitkin ohjin.
Teimme voltteja, kiemurauraa, pääty-ympyröitä käynnissä ja kevyessä ravissa. Linka kulki todella näppärästi ja näytti nauttivan tällaisesta kevyemmästä työskentelystä.
Itse leikin tamman selässä minkä ehdin. Tein ns. maailmanympärysmatkoja, yritin koskettaa tamman korvia sekä hännän... Linka ei ollut moksiskaan, vaikka välillä tasapainoni petti ja luiskahdin alas selästä maneesin pohjalle. Se vain pysähtyi ja katsoi minua sen näköisenä, että aionkos takaisin selkään kavuta vai meinasinko loppu päivän istua tönöttää siinä maassa...

Pian palasimmekin tallille, jossa Kersti parhaillaan lakasi tallikäytävää ja näytti olevan huomattavasti paremmalla tuulella kuin aikaisemmin.
Linka hörähteli pehmeästi nähdessään Jeren kuikuilevan oman karsinansa oven yli tallikäytävän puolelle. Siinäpä vasta komea ilmestys!

Harjasin Linkan nopeasti ja laitoin sen omaan karsinaansa vähäksi aikaa. Autoin Kerstiä tallin siivouksessa ja nainen kiitteli vuolaasti avusta. Eipä minulla mihinkään kiire ollut, joten mieluustihan sitä vapaa-aikansa tallitöihin käytti!
Pikkuhiljaa tallille alkoi valumaan muutakin porukkaa ja linnottauduimme olohuoneeseen juoruilemaan niitä näitä.
Pakkanen alkoi kiristymään entisestään, joten kävimme yhteistuumin hakemassa viluisimpia hevosia sisälle, mutta paksunahkaisemmat saisivat jäädä tarhailemaan muutamaksi tunniksi.
Pian minun olikin aika lähteä körryyttelemään kotitalliani kohti katsomaan, olivatko tallityöntekijät laittaneet paikan aivan maan tasalle...

06.01.2014 - MILAN HOITOTARINA:
Joulu tuli ja meni sekä uusi vuosi ehti myöskin vaihtua.
Meillä Linkan kanssa uusi vuosi alkoikin uusin kuvioin, kun tamma muutti Mallaspuroon asumaan.
Linka ei pahemmin kummaksunut uutta kotiaan vaan korvat hörössä seuraili tallin hulinaa karsinan oven ylitse ja hörähteli uusille tuttavuuksille. Minä puolestani olin aivan täpinöissäni Linkan uudesta kodista, olinhan Mallaspurossa pari kertaa käynyt hiippailemassa ja toivonut pääseväni mukaan joukkoon. Ja täällä sitä ollaan nyt!

Loppiaisen kunniaksi ajattelin lähteä Linkan kanssa kevyelle maastolenkille.
Tamma kulki reippaasti eteenpäin lumen narskuessa kavioiden alla. Ilma oli mitä mainioin! Aurinko ei tosin uskaltanut tulla esiin pilvien takaa, mutta muuten lämpötila oli nollassa eikä tuullut niin että olisi tukka lähtenyt päästä.

Ratsastin Linkan kanssa pellolle, jossa olimme käyneet aikaisemmin hankirallien merkeissä. Linka ilmeisesti tunnisti pellon ja olisi halunnut lähteä revittelemään tuulispään tavoin pitkin peltoa, mutta hillitsin ratsuni.
- Ei me nyt laukata, sanoin ja taputin tammaa kaulalle rauhoittelevasti.
Käänsin Linkan tulosuuntaa kohti ja nostin kevyen ravin. Parit laukka-askeleet Linka tosin otti alkuun, mutta hillitsin tammani. Tuntui energiaa taas olevan...
Kovin kauas en uskaltanut tallista lähteä. Maastot olivat minulle uppooutoja enkä halunnut eksyä, sillä puhelimenkin olin unohtanut toisen takin taskuun.
- Täytyy pyytää joku päivä jotakuta mukaan maastoileen. Sellaista, joka tietää reitit, höpötin Linkalle palatessamme tallille.
Linka hörähti kuin ymmärtämisen merkiksi.

Laskeuduin alas tamman selästä ja talutin sen talliin.
Varusteet pois ja pikainen harjaus. Hikikään ei Linkalle ollut tullut, joten kävin viemässä sen takaisin tarhaansa. Mitäpä sitä syyttä suotta seisottamaan näin hyvällä kelillä karsinassakaan.
- Heippa Linka, huikkasin mustalle hevoselle, joka laukkasi iloisesti pukitellen pitkin tarhaa. - Nähdään!

20.12.2013 - MILAN HANKIRALLIT MALLASPUROSSA
Linka ihmetteli ympärillään pörräävää erilaista hevosjoukkiota mihin se oli kotona Kivihaassa tottunut. Oli jos jonkinmoista kauramahaa omistajineen ja hoitajineen.
Olimme tulleet Mallaspuroon laukkailemaan pellolle. Eihän meille enää ne kotitallin pellot riittäneet, oli pakko päästä ”avartamaan maisemaa” ja kun olin Lynnin ilmoitukseen hankiralleista netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt, olin melkein samantein ilmoittanut minut ja Linkan mukaan revittelemään pellolle.

Pelto, jossa nämä ns. rallit vedetttiin ei sijainnut kovin kaukana tallista. Siinä matkalla kuitenkin tuli hyvin verryteltyä hevoset ja Linkalla tuntui varsinkin sitä energiaa riittävän jo alkumatkasta.
– Äläs nyt vielä, kohta pääset revittelemään, mutisin mustalle tammalleni kun se yritti linkamaiseen tapaansa ryöstää laukkaan maastopolulla.
Ei Linka ainoa ollut, jolla näytti virtaa olevan. Muutamat pruut ja kirosanat kajahtelivat aina välillä meidän hevosletkassamme, kun tarvoimme eteenpäin kohti tallia.
– Olemme perillä! Lynn huuteli jonon kärjestä. – Muistakaa se maalaisjärki! Ei mennä liian lähelle toista ja jos joku tippuu niin hidastakaa ettei tule ruumiita. Ensin menee ponit ja sitten hevoset.
Linka melkein ampaisi ponien matkaan kun pienet ja vähän isommatkin ponit lähtivät ratsastajineen revittelemään pitkin peltoa. Onneksi tamman menohaluja hieman hillitsi vieressä flirttaileva ruunikonkirjava puoliveriori.
Ratsastin Linkan kuitenkin kauemmas komistuksesta ennen kuin kaksikon välillä liiaksikin rupeaisi kipinöimään.

Kun poneista oli voittaja selvillä, oli meidän hevosten vuoro. Linka ampaisi matkaan tuulispään tavoin, mutta koska tamma keskittyi lähinnä takapään nakkeluun, ei me kärkijoukossa ”maaliin” tultu.
Mutta ei se haitannut! Pääasia, että kivaa oli enkä päätynyt kyntämään lumista peltoa ruhollani, vaan pysyin pukittelevan tammani selässä takiaisen tavoin.
Joillakin ratsuilla tuntui olevan vielä energiaa, joten saimme Lynniltä luvan käydä muuten vain laukkailemassa pellolla ennen kuin oli aika lähteä tallia kohti…

30.12.2013 - MILAN JOULUVAELLUS KAIHORANNASSA
Herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli siinä, etten todellakaan olisi jaksanut ahteriani sängystä nostaa. Väsyttääää!
Puin pikapikaa päälleni kalsarit, t-paidan, villasukat, hupparin, farkut, toppatakin ja toppahousut. Vedin vielä talviratsastussaappaat kinttuihini ja olin valmis!
Matkasin tallille auton romullani, joka piti ensin kaivaa esiin lumikasan alta.
Ratsuni odotteli minua karsinassaan tylsistyneen näköisenä.
Laittaessani suitsia ratsulleni se seisoi nätisti paikoillaan, kuten aina.
Tarkistaessani laukkuani huomasin jättäneeni vahingossa kännykkäni kotiin. Nooh, eiköhän tuota selviä ilmankin.
Noustessamme selkään Linka seistä tökötti yhdessä kohtaa.
Ratsuni oli erittäin laiskalla tuulella. Hyvä vaan, eipähän ainakaan toivon mukaan saa niitä sen laukkakohtauksiaan...
Kellon ollessa kahdeksan pysähdyttiin eräälle laavulle syömään. Johan tuo nälkä olikin!
Minua väsytti edelleen.
Läheisestä talosta karanneen koiran rynnistäessä tielle saaden pienen pakokauhun aikaiseksi hevosissa, mutta Linkaa ei paljon räksyttävä puudeli häirinnyt.
Syödessäni makkarakeittoa huomasin, että kotiin jäänyt puhelin olikin farkkujeni taskussa.
Ratsuni yritti pari kertaa ryöstäytyä laukkaan, mutta sain onneksi pidettyä tammani kurissa.
Kun Jenni tyrkytti minulle sämpylää hotkaisin sen oikein mielelläni mahaani. Ensin tietenkin viskoin ällöttävät juustot pois leivän välistä.
Maatilalle päästyämme ajattelin, että jään sinne nukkumaan. Ramaisi niiiin maan perskeleesti.
Loppumatkasta kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä. Juttu ei enää luistanut niin reippaasti kuin alkumatkasta.
Ottaessani varusteita ratsultani pois, se seisoi omaan tapaansa nätisti paikoillaan.
Olin ruokkinut hevoseni nopeasti ja tamma ryntäsi ruokiensa kimppuun alta aikayksikön.
Menin Jennin taloon katsomaan, mitä evästä siellä olisi tarjolla.
Kun minulle tarjottiin suklaakakkua ja limsaa, minä mussutin herkut erittäin tyytyväisenä.
Kello oli jo niin paljon, että oli aika lähteä kotia kohti.
Seuraavana aamuna paikkani olivat aivan jumissa. Mutta ei se mitään. Oli se sen arvoista, joskus uusiksi!

16.11.2013 - MILAN KISATARINA (KRJ) CIRION STUDISSA:
Kuvamysteeri. Miten alla oleva kuva liittyy kilpailuihin? (Toimisto täynnä vessapaperia.)
"Väsyneenä raahauduin aamuvarhain tallille hakemaan Linkaa. Olimme lähdössä Cheva Delameriin kisaamaan kouluradan kiemuroita ja koska edessämme oli pitkä matka, täytyi meidän lähteä matkaan jo kukon pierun aikaan...
Unen rippeet kyllä katosi silmistä kun astelin talliin sisälle. Joka paikkaan oli levitetty vessapaperia. Mitäs hiivattia!? Kuka? Mitä? Miksi?
En kyllä ehtisi siivoamaan näitä sotkuja, joten Linka nopeasti käytävälle ja kuljetuskuntoon.
Tamma oli enemmän kuin kiinnostunut joka paikassa roikkuvista vessapapereista ja yritti syödäkkin niitä, mutta komensin sitä olemaan kunnolla, jonka vuoksi minua tuijotti loppuajan todella tympääntyneen näköinen hevonen...
Kun vihdoin ja viimein pääsimme vessapaperiluolastamme kisapaikalle, joku komea nuori mies koputti minua olkapäähän ja ojensi minulle pätkän vessapaperia.
- Anteeks, mutta tää oli kiinni sun saappaissa..."

01.01.2014 - Linkan kanssa saimme kuulla tänään, että voisimme muuttaa Mallaspuroon! Aiii että minä olin onnellinen!

15.02.2013 - Linka palkittiin kouluhevosten laatuarvostelussa neljännellä palkinnolla. [16 (5+6+5) - 24 - 20 - 0 - 3,5 = 63,5 p.]

11.01.2013 - Linka ilmoitetaan seuraavaan kouluhevosten laatuarvostelutilaisuuteen.

30.12.2012 - Linka on edelleen myynnissä! Tiedustelut puh. (+0 654) 3 445 85132544.

09.12.2012 - Linkan satulassa on nyt uudet toppaukset, patti on laskenut.

13.11.2012 - Satulaseppä tarkistaa satulan istuvuuden ja sopivuuden.

08.11.2012 - Linkan liikutus ilman satulaa muutaman viikon eteenpäin.

05.12.2010 KOULUVALMENNUS ZARDASSA (ratsastaja Poni, valmentaja Violet):
Linka toimi tänään oikein kivasti. Se liikkui heti alkuun reippaasti ja lennokkaasti, ja taipuikin molempiin suuntiin hyvin. Sait Linkan nätisti muotoon ja kuulolle. Siirtymät, jotka olivat valmennuksen aiheena, sujuivat todella hienosti. Laukkaan siirryttäessä tuli pari hätäistä tykinkuulanostoa, mutta nekin paranivat loppua kohden huimasti. Käynti- ja ravityöskentely sujui moitteettomasti. Ainoa huomauttamisen arvoinen asia oli oma ryhtisi. Käynnissä painuit vähän kasaan, mutta kun huomautin asiasta ja aloit kiinnittää siihen huomiota, istuntasi näytti jo oikein hyvältä. Linka taipui valmennuksen aikana hienosti, mutta olisi varsinkin vasemman kierroksen volteilla kaivannut vähän vahvempaa tukea ulko-ohjasta. Pidä siis huolta sekä omasta ryhdistäsi, että kunnon ohjastuntumasta ratsastaessasi.

15.02.2011 - PONIN HOITOTARINA:
"Paukautin auton oven kiinni keskellä Zardan tallipihaa.
- Hei nyt! äiti huusi vielä.
- Moikka! vastasin ja lähdin kohti Linkan asumapaikkaa.
Avasin ovet ja astuin sisään pieneen lisärakennukseen. Käytävällä hyöri joukko ihmisiä ja hevosia- Jewell ja Hely, Sanni ja Nökö, Itikka ja Fake- ja monia muita tallilaisia.
- Moi! Jewell huikkasi minulle kun kävelin kohti Linkan karsinaa. Tamma ilmestyi heti karsinan ovelle ja hörisi.
- Hei tyttö! sanoin sille ja avasin karsinan oven.
- Miten sä voit?
Tamma tönäisi minua hellästi päällään ja puhalsi ilmaa käsilleni.
- Haluaisitko sä tänään hypätä vähän? Vai mennä maastoon? kysyin Linkalta ja taputin sen kaulaa.
- Voitais pyytää vaikka Jewell ja Kikka mukaan?
Hain sitten harjan karsinan oven edestä ja aloin jynssätä Linkan karvaa. Kun Linka oli puhdas, taputin sitä ja hain riimun. Sitten pujotin sen tamman päähän ja kiinnitin narun.
- Käydään nyt Helyn luona.
Saavuimme Helyn ja Jewin luo.
- Moi Jew! Oltais kysytty että pääsisittekö Kikan tai Helyn kanssa maastoon?
- Mä voin ottaa Kikan. Tavataan puolen tunnin päästä päätallilla.
Nyökkäsin ja lähdin viemään Linkaa päätalliin. Satuloisin sen siellä. Päätalliin päästyäni laitoin Linkan käytävälle. Se sai odotella kun hain varusteet. Heitin satulan hevosen selkään ja taputin sitä. Liu´utin sen oikealle paikalleen ja pudotin satulavyön alas. Sitten otin vyön ja aloin kiinnittää sitä. Linka avasi suunsa kiltisti kuolaimille kun työnsin niitä sen suuhun. Sitten laitoin muut osat oikeille paikoilleen ja kiinnitin soljet. Vilkaisin kelloa. Kaksi minuuttia aikaa. Ehdimme juuri ja juuri tasaksi oville. Jewell ja Kikka olivatkin jo ulkona. - No niin, nyt lähetään! Jew hihkaisi ja ponnisti Kikan satulaan. Kiristin itse ensin satulavyön ja hyppäsin sitten ylös.
- Mulla on hyvät jalustimet, ilmoitin Jewille ja katsoin häntä.
- Mulla on pari reikää liian pitkät. Oota hetki.
Lopulta olimme valmiina lähtemään. Maiskutimme hevosille. Ne menivät mukavasti eteenpäin, ja hörisivät vähän väliä. Tutulle, pitkälle maastoreitille pellon läpi. Oli tosi kylmä, kun aloimme ravata.
- Ehkä ei olis kannattanut lähtee maastoon, mutisin Linkan selästä.
- Niin, mut kyllä nää täällä pärjää! Jew muistutti.
Jatkoimme siis. Perillä tallin pihassa olimme ihan kohmeessa. Laskeuduimme alas ja lyhensimme jalustinhihnat. Sitten taputimme hevosia.
- Hyvä tyttö.
Heitin loimen Linkan selkään kun olimme karsinassa. Hevonen sai heinät ja alkoi mutustaa niitä tyytyväisenä. Silitin Linkaa ja lähdin syömään eväitäni. Linka odotteli tarhassaan kun lapoin lantaa sen karsinasta kottikärryihin. Karsina oli puhdas. Työnsin kottarit käytävälle ja suoraan lantalaan. Kippasin kärryt ja vein ne seinustalle. Sitten palasin talliin ja menin hakemaan Linkaa tarhasta.
- Linka, mun pitää mennä! Moikka!
Silitin hevostä ja lähdin.

20.01.2011 - PONIN HOITOTARINA:
"Köpöttelin koulun jälkeen tuttua maantietä kohti Zardaa. Piha näkyi jo. Odotin innolla Linkan näkemistä. Pian seisoin avarassa tallipihassa ja suuntasin sivutallia päin. Violet näkyi taluttavan jotain hevosta ulos.
- Hei Poni! Mukava nähdä pitkästä aikaa!
- Samat sanat, vastasin ja katsoin hevosta.
- Mikä heppa toi on? Tosi söpö meinaan. Ihan sikasöpö.
- Tämä on Charmina Charity, Haru siis.
- Ihan mukavan näkönen on. Onko tolla hoitajaa?
- Ei ole, mutta etsitään.
Nyökkäsin Violetille ja luikin sivutallin sisälle. Haru oli ollut aika ihanan oloinen.
Menin Linkan karsinan eteen ja seisahduin pelkästä hämmästyksestä. En ollut muistanut, miten upea se oli!
Katsoin tammaa vielä uudestaan. Sitten menin sen karsinalle ja avasin oven. Kaunis hörinä kuului korviini kun hevonen puski hellästi minua kylkeen. Minun oli pakko halata sitä.
- Että mulla on ollu sua i-k-ä-v-ä!
sanoin jokaista tavua painottaen ja halasin vielä Linkaa. Sitten irrotin ja siirryin rahnuttamaan hevosta otsasta.
Kun olin hellinyt Linkaa tarpeeksi, päätin ottaa sen pesulle. Hain riimun ja pujotin sen Linkan päähän. Sitten kiinnitin riimunnarut ja vein Linkan pesulle. Linka oli rauhallisen oloinen, se pysyi paikoillaan ja hörisi vähän väliä. Minusta tuntui, että se hymyili aitoa ja onnellista hevosenhymyä. Niin onnelliselta se näytti. Kun suihkutin letkulla Linkan jalkoja, se laittoi silmänsä kiinni ja nautti. Otin sienellä karvaa kevyesti. Tamma odotteli käytävällä loimea ylleen. Olin juuri saanut sen Linkan selkään, kun ohi tuli taas Violet.
- Miten sujuu?
- Linka on tooosi ihana ja kiltin olonen!
Violet hymyili ja jäi hetkeksi katsomaan kun kiinnitin loimen remmejä. Lopulta loimi oli siististi paikoillaan ja olimme valmiit lähtemään. Laitoin yhden riimunnarun heti kiinni ja vasta sitten irrotin sivuilta narut. Ne kolahtivat seinään, joka sai Linkan säpsähtämään. Maiskautin kunnolla hienolle hevoselle ja lähdin viemään sitä karsinaan.
Kello alkoi lähestyä sitä aikaa, että heinät jaettaisiin. Lähdin päätalliin hakemaan heiniä. Ulkona odotteli kolme kottikärryllistä heinää. Otin yhden niistä ja aloin ruokkia hevosia. Linka sai heinät viimeisenä, ja mutusteli niitä innokkaasti. Välissä minun oli pitänyt hakea lisää heiniä. Iloisin mielin vein viimeisen kottikärryn lantalan vierelle ja tallustelin Linkan luo. Oloni oli rutkasti pirteämpi, sillä englanninkoe oli masentanut minua. En ollut siinä aineessa kovin hyvä... Hyppelin siispä Linkan luo ja otin sen heti riimuun.
- Kuules neitiseni, sä menet nyt ulos niin mä putsaan noi lannat sun karsinasta. Heinät voi SÄÄSTÄÄ.
Linka yritti nykiä karsinalleen, muutta en päästänyt.
- Pilasinko mä nyt sun hyvän mielen? Heppaseni kuule, ei ne heinät mihinkään katoa.Ne oottaa sua siellä, sanoin ja maiskutin Linkalle.
- Tuu nyt, oothan sä ennenkin tykänny ulkona olla!
Lopulta minä ja Linka seisoimme portilla. Irrotin riimunnarun, ja siinä silmänräpäyksessä upea tamma loikki ympäri tarhaa. Sitten se laukkasi kohti minua ja teki äkkipysähdyksen juuri ennen minua.
- Mitäs mä sanoin, eikös oo kivaa?
Hevonen nyökkäsi. - Oota hetki. Sä oot ihan kuiva, niin että mä otan loimen pois.
Irrotin kaikki remmit ja päästin Linkan loikkimaan. Heti ensi töikseen se piehtaroi kunnolla ja makasi sitten hetken lumessa. Lähdin itse siivoamaan karsinaa. Kello alkoi olla neljä, kun karsina oli ihan puhdas. Ulkona oli jo pimeää. Hain Linkan sisään heinien luo. Olisi ratsastuksen aika. Linka odotti kärsivällisesti kun laitoin sille heijastinratsastusloimea ja heijastinpinteleitä. Itse laitoin heijastinliivin päälleni. Kypärässäkin oli heijastin.
Lopulta seisoskelimme pimeällä pihalla minä selässä. Joku tumma hahmo lähestyi meitä. - Hei! se sanoi.
Linka säikähti ja sätäsi pystyyn.
- Violet tässä, olio sanoi.
- Violet? Vitsi että mä säikähdin!
- Tulin heijastimia tarkistelemaan. Teillä niitä on ihan tarpeeksi.
Pursahdimme molemmat nauruun. Kesti hetken ennenkuin vilkutin Violetille ja annoin Linkalle pohkeita. Tamma aloitti ripeän käynnin ja lähdimme loistavana kuin lyhty pihasta. Linka rentoutui nopeasti ja kun käännyimme valaistulle polulle, tamma oli innokas menemään. Polku oli vaaraton, leveä, ja ilman kantoja, juuria tai kiviä. Niinpä annoin Linkan ravata pitkin, lennokkain askelin. Pitkät ruskeat hiukseni hulmusivat tuulessa. Ravasimme, kävelimme, ravasimme, kävelimme ja lopulta- laukkasimme. Annoin Linkan mennä kovaa, oli kuin lentäisimme. En olisi halunnut lopettaa sitä koskaan. Mutta Linka havahdutti minut siirtymällä raviin. Annoin sen kävellä ja ravasin vielä kevyesti ennen loppukäyntejä. Linka näytti aivan onnelliselta. Todella onnelliselta. Sen suupielet olivat hiukan hymyssä, mutta sen olemus säteili onnellisuutta.
Lopulta pääsimme pihaan. Laskeuduin selästä ja vedin jalustimet ylös. Sitten talutin Linkan sisälle ja otin varsusteet pois. Linka odotti maltillisesti että sain siltä suitset pois. Irrotin remmit ja vedin suitset ulos Linkan suusta. Linka ei silti laskenut päätään syödäkseen rehuja. Se odotti satulan poissaantia ja harjausta. Sitten olimme valmiit. Tai melkein valmiit, putsasin viimeisen kavion, halasin hevosta onnellisena ja taputin ja rapsutin sitä kauan. Sitten suljin karsinan oven.
- Ihana Linka, nähdään taas pian!"

08.12.2012 - PONIN HOITOTARINA:
"Juoksin Saaran kanssa Zardaan. Minä lähdin sivutalliin, ja Saara käveli päätalliin Rosin luo. Menin itse pikakävelyä Linkan luo.
- Että mulla oli hirvee hätä! Kun meillä loppuu nykysin koulu niin tyhmään aikaan! Onneks ollaan Saaran kanssa samalla luokalla!
Linka hörähteli. Sitten se näpräsi hihaani. Mukavalla tuulella tamma siis oli. Hain harjan. Nyt sukisin sen ihan vain karsinassa. Niinpä aloin harjata. Linkasta irtosi paljon likaa ja hilsetttä vähän. Linka oli rauhallinen ja tyyni, vaikka harjailin sitä tunnin. Sitten viimeistään 14.päivä tulisin uudestaan, kun en välttämättä 13, kaverisynttäripäivänä pääsisi. Silloin pesisin Linkan. Taputtelin tammaa. Sille tuli juuri heinää, joten annoin ruokarauhan. Sillä aikaa menin juttelemaan Saaran kanssa.
Kun Linka oli syönyt, vein sen ulos ja putsasin karsinan."

04.12.2010 - PONIN HOITOTARINA:
"Kävelin Zardaan. Olin menossa moikkaamaan Linkaa. Ulkona oli todella kylmä. Tulin nopeasti lämpimään talliin. Suuntasin Linkan luo. Se näki tuloni ja kääntyi oikein päin karsinassa. Minun ostamani punainen nylonriimu koreili nyt niin, että olin kirjaillut siihen hopealangalla Linkan nimen. Sarkulta olin saanut mustavalkoisen riimunnarun. Avasin oven ja tervehdin Linkaa.
-Miten tytöllä on mennyt? kyselin Linkalta. Se hörisi. Taputin tammaa ja puin sille riimun. Linka oli tosi söpö. Päätin ottaa Linkan käytävään, jotta voisin harjata sen. Ehkä voisin vielä vähän ratsastaakin. Kiinnitin riimunnarun Linkan riimuun ja avasin oven niin auki että Linka mahtui siitä helposti käytävälle. Käänsin Linkan ja laitoin ensin riimunnarut sivuilta kiinni. Sitten vasta irrotin saamani narun ja vein sen karsinan eteen. Hain samalla harjoja.
Aloin puhdistaa Linkaa kunnolla. Pian se kiiltelikin kuin vedenpintään heijastuva aurinko. Otin uuden kaviokoukun ja putsasin kunnolla Linkan kaviot. Se nosti aika kärsimättömästi takajalat, ja muutaman yrityksen jälkeen sain vasta kavion puhtaaksi. Kiinnitin taas mustavalkoisen narun riimuun ja annoin kahden kaltereissa kiinni olevan narun pamahtaa seiniin. Varoin ettei Linka pelästynyt. Sitten astelin ulos ja vein Linkan tarhaan. Se hyppi siellä aluksi ja ravasi minua ympäri ennenkuin alkoi leikkiä hevoskavereidensa kanssa... Seuraavaksi hain kottikärryt ja talikon ja lapion. Lapoin lannat kärryihin ja nostelin lapiolla märät kuivikkeet pois. Kippasin lannat lantalaan ja hain vähän uusia kuivikkeita. Sitten karsina oli siisti. Hain sienen ja hankasin vielä ruokakupin puhtaaksi. Toin Linkalle kaksi vesisankoa karsinan seinustalle ja vein tavarat paikoilleen.
Linka tuli iloisena luokseni kun hain sitä ulkoa. Vein sen taas käytävään ja harjasin kunnolla. Laitoin sitten riimun kaulalle, hain suitset ja satulan ja kävin pesemässä kuolaimet. Varustin tamman ja irrotin riimun. Sitten laitoin kypärän päähäni ja vein Linkan maneesiin.
Pian olin selässä. Maiskutin Linkan liikkeelle. Tarkistelin alkukäyntien jälkeen että se oli kuulolla ja nostimme ravin. Linkan ravi oli ihanan suuriliikkeistä ja liitävää. Taputin sitä. Aioin treenata vähän ratsastusradan teitä ja pohkeenväistöä. Tienkin kaikkia kaartoja ja voltteja, jotta Linka olisi valmis päivän varsinaiseen aiheeseen: pohkeenväistöön. Käänsin linkan rata pituussuuntaan leikkaa- kuviolle ja aloin valmistella väistöä vasemmalle. Sitten annoin avut Linkalle, ja se astui kauniisti ristiin pitkälle sivulle asti. Toistin liikettä eri suuntaan ja samaan vielä muutamia kertoja. Sitten tein taas voltteja ja aloittelin laukkaa. Jäin hetkeksi seisomaan lyhyelle sivulle ennenkuin nostin laukan. Laukkasin vähän ja veryttelin lopussa. Sitten laskeuduin alas.
Harjasin Linkaa ratsastuksen jäljiltä. Loppuajaksi se pääsisi tarhaan.
- Olet sä kyllä ihana! kehuin Linkaa ja taputin kunnolla. Vein Linkan karsinaan. Piti syödä eväät ja kohta lähteä. Linka sai heinää ja rehuja ennen lähtöä.
-Oli ihana päivä! Tomppa tuli vastaan. Silitin sitä ja sanoin heippa. Linkan ehdin vielä loimittaa ja viedä tarhaan. Sitten äitini tuli hakemaan minut pihasta. Linka ravasi tarhassa ja hirnui hyvästiksi. Hymyilin sille, huusin moi ja laitoin oven kiinni."

03.12.2010 - PONIN HOITOTARINA:
"Kävelin pikaisesti kurkaamaan Linkaa. Aikaa oli niukasti, joten oikopäätä karsinalle siis. Taputin Linkaa ja otin harjan. Uusi riimu oli laukussa. Laitoin sen Linkalle. Punainen sopi sille ihmeen hyvin. Aloin sukia tammaa ja putsasin lopuksi kaviot.
- Tiedätkös Linka, mulla on 12 päivä synttärit. Niinkun Sarkullakin! Ja siks on kiire kun meen ostamaan lahjaa sille. Ei kyllä kovin hääppönen se lahja varmaan oo!
Harjasin Linkan loppuun. Sitten silittelin sitä. Heitin loimen sen selkään ja taputin tammaa. Loimessa oli kirjailu hopealla: Kings Calinka.
Talutin Linkan tarhaan ja muistutin sille:
- Tuun Maanantaina taas! Joten moi!
Kävelin pois Linkan luota. Kävelin ulos ja nousin autoon. Löin oven kiinni."